1. Voimanlähde: Gravitaatiopotentiaalienergia Tornin ydinvoima tulee yleensä yhdestä tai useammasta raskaasta painosta.
Nämä painot ripustetaan korkealta paikalta ketjuilla tai köysillä.
Kun painoa nostetaan (yleensä manuaalisella tai mekaanisella kelauslaitteella), se varastoi gravitaatiopotentiaalienergiaa.
Tämä paino (tai painosarja) on energianlähde koko järjestelmän toiminnalle. Yksi painoista on omistettu ajanottojärjestelmän ohjaamiseen ja toinen (tai useampi) on omistettu kellonlyöntijärjestelmän ohjaamiseen.
2. Energian ohjaus ja ajoitus: Pakomekanismi Vaikka kellojärjestelmää ohjaa suoraan kellon paino, kellon aika on tarkasti ohjattu kellon aikajärjestelmällä.
Itse kävelyjärjestelmää ohjaa myös paino ja se on yhdistetty pakoputkeen tarkkuusvaihteiston kautta.
Poistumismekanismi (yleensä mukaan lukien pakopyörä, pakohaarukka ja heiluri) on koko kellon sydän. Sen tehtävänä on muuntaa raskaan vasaran jatkuvan putoamisen voima rytmiksi ja jaksoittaiseksi pulssitehoksi.
Heilurin (tai heilurin) isokronismi (jatkuva heilahdusjakso) on avain tarkkaan ajoitukseen. Galileo löysi tämän periaatteen.
3. Kellonlyöntiohjeen luominen: Aikapyörä/ohjelmointipyörä Erityinen kiekko, jota kutsutaan aikapyöräksi, ohjelmapyöräksi tai ohjausnokkaksi, on asennettu kellon lyöntirataan.
Pyörä on varustettu tapeilla tai korotetuilla profiileilla silloin, kun kelloa soitetaan tarpeen mukaan (esim. tunti, puoli tuntia, neljäsosatuntia tai tiettyjen melodioiden sarja).
Vaihteistojärjestelmän kääntyessä (eli ajan myötä), myös tämä aikapyörä pyörii täsmällisesti tahdissa.
4. Liipaisin ja vapautus: Jakopyörän tappi- tai nokkaprofiili koskettaa ajoittain liipaisinvipua (tai vapautusvipua, nostovipua).
Kun tappi koskettaa vipua, se nostaa tai siirtää vipua.
Tämä viputoiminto vapauttaa avaimen lukituslaitteen (kuten salvan tai pidikkeen).
5. Energian muunnos: Toimielimeen lyötiin vapauttamaan lukituslaite, jolloin alkuperäisessä tilassaan "jumiutunut" tai "varastoitunut" kellopaino voi alkaa pudota painovoiman vaikutuksesta.
Putoava vasara vetää iskutangon (tai iskuvarren, kellovasaran varren) ketjun tai köyden läpi.
Iskuvarren pää on kiinnitetty vasaraan (yleensä metallipalloon, joka on kääritty nahkaan tai kovapuuhun kellon rungon suojaamiseksi).
Vasara heilahtelee nopeasti putoavan painon vedon alaisena ja osuu joko kieleen (kellon sisään kiinnitettyyn kielen kaltaiseen esineeseen) tai suoraan kellon sisäseinää vasten (kellon rakenteesta riippuen).
6. Nollaus ja sykli Kun isku on suoritettu loppuun, vasara ja iskuvarsi kääntyvät takaisin alkuasentoonsa omien inertioidensa tai apujousiensa vaikutuksesta.
Samalla vivun liipaisin palautuu jousen vaikutuksesta.
Kun kello on laskettu alas raskaalla vasaralla, se on nostettava uudelleen (punnittu) seuraavan kellon tarvitseman energian varastoimiseksi.
Aikapyörä jatkaa pyörimistä odottaen, että seuraava tappi tai nokkaprofiili laukaisee vivun uudelleen ja aloittaa seuraavan lyöntijakson.
