Taloudellisen tason kehityksen myötä viime vuosina suuret kellot ovat vähitellen tulleet suosituiksi yleisön keskuudessa, ei vain käyttämällä ajoitustoimintoa, vaan myös koristelua. Mutta mitä tiedät suurista kelloista? Suurilla kelloilla on erilaisia rakenteellisia muotoja, mutta toimintaperiaate on periaatteessa sama. Kello koostuu pääasiassa ensisijaisesta käyttöjärjestelmästä, voimansiirtojärjestelmästä, poistumissäätimestä, osoitinjärjestelmästä ja ylätangon neulajärjestelmästä. Otetaanpa sinut ymmärtämään suuren kellon rakenne.
Prime-järjestelmä
Työenergian varastointi- ja siirtomekanismi, joka koostuu yleensä laatikkopyörästä, laatikon kannesta, akselista, jousesta ja jousikoukasta. Vapaassa tilassa oleva jousi on spiraalimainen tai S-muotoinen jousi. Sen sisäpäässä on pieni reikä, joka on kiinnitetty akselin koukkuun. Sen ulkopää on kiinnitetty laatikkopyörän sisäseinään jousen ulkokoukun kautta. Rullattaessa jousi kiristetään akseliin pyörittämällä akselia ylemmän neulajärjestelmän läpi. Jousen elastinen toiminta saa laatikkopyörän pyörimään ja siten ajamaan voimansiirtoa.
Voimansiirto
Joukko voimansiirtovaihteita, jotka siirtävät ensiökäytön energian pakosäätimeen. Se koostuu kahdesta pyörästä (keskipyörä), kolmesta pyörästä (ylipyörästä), neljästä pyörästä (toinen pyörä) ja poistopyörän hammasakselista. Niiden joukossa pyörän levy on käyttövaihde ja hammasakseli on vetopyörä. Suurin osa kellonsiirtojärjestelmän hammasmuodoista on modifioituja sykloidisia hammasmuotoja, jotka on valmistettu teoreettisen sykloidin periaatteen mukaisesti.
Pakokuvernööri
Se luottaa värähtelyjärjestelmän (tasapainotusjousi tai heiluri) jaksoittaiseen värähtelyyn pakoaukon tarkan ja säännöllisen ajoittaisen liikkeen ylläpitämiseksi nopeuden säätelyn saavuttamiseksi. Pakokuvernöörejä on monenlaisia, ja haarukkatyyppinen pakopaikka on yleisimmin käytetty pakopaikka.
